Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

sisäiset uhat selvitettävä sanoo kanerva. poliitikko ei ymmärrä näköjään uhkia. on meillä siinä poliitikko.no ainakin naisten tekemät vääryydet.jotka on selvittämättä.kyvyttömät pois paikoiltaan. 21.08.2017 08:42
Kysyisin nyt. Saako tänne kirjoittaa, vaikka ei osaakaan. Aloitukset pienellä ym.söherrystä. Jos olis edes asiaa, niin vielähän sen saattaisi kestää. 20.08.2017 18:43
meillä moni ei ymmärrä lukemaansa.ja nämä samat on sitten tekemässä päätöksiä.kun tekee ratkaisuja täytyisi ymmärtää mitä tekee.seuraukset on senmukaiset mitä nyt on. 17.08.2017 11:42
kirkon edustajat kerjää minulta rahaa. sitten muka kirkko avustaa köyhiä.missä se jumala ja enkelit olikaan.näidenhän se piti auttaa.mihin siinä minua tarvitaan. näyttäs se jumala enkeleineen kykynsä.eikä minulta pyytelisi apua. 10.08.2017 10:08
lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Toisistaan vieraantuneet suomalaiset

18.8.2017

Juhani Melanen

Brändi Lahden sietämätön hilpeys

18.8.2017

Papin Palsta

Jumalan tie

18.8.2017

Ville Skinnari

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

18.8.2017


Ilen hajatelmat

Ile

Matti, Mosse, Nancy ja mä

Lemmikkieläimet saavat nykyään parempaa kohtelua kuin lapset tai vanhukset. Nälkäkuolemalta pelastettu tai kidutuksen uhriksi joutunut koiranpentu tai kissa on takuuvarmasti iltapäivälehtien lööppien ykköskamaa. Moni rotukissa tai kennel-valio syö paremmin kuin toimeentulorajalla kamppaileva eläkeläinen. Kohonneen elintason myötä kohta myös yhtä moni kissa tai koira kärsii elintasosairauksista, ei harrasta ulkoilua, vaan lihoo kotisohvalla muodottomaksi punkeroksi. Tv-mainos tekohampaita käyttävistä koirista voi olla hyvinkin pian raakaa todellisuutta.

Vaikka en ymmärräkään lemmikkien ylenpalttista hemmottelua, ne ovat toki mukavia ja tuovat riemua elämään. Yksittäisen ihmisen, ja jopa kokonaisen valtion, sivistyksen mittarina voi pitää oikeutetusti tapaa, miten hyvin hän kohtelee eläimiä.

Itselläni on ollut monta kissaa lemmikkinä, niistä ensimmäisen sain kaksivuotiaana. Olin kuulemma ristinyt mustavalkoisen maatiaisnartun Matiksi, vaikka vanhempani olivat nimivalintaa vastaan. NImeä ei vaatimuksestani myöskään vaihdettu, vaikka Matti pyöräytti pennut. Havahduin näihin sukupuolten välisiin eroavaisuuksiin vasta myöhemmällä iällä.

Toisen kissani hankin vasta aikuisena. Mosse oli Matin tavoin mustavalkoinen, mutta taatusti oikea kolli, vieläpä puolivilli sellainen. Kahdeksankiloinen, jäntevä katti oli oivallinen ovipelote, joka kyttäsi lempipaikallaan, eteisen hattuhyllyllä sisään tulevaa postia ja sähkömittarinlukijoita. Kerran psykologiasta kiinnostunut serkkuni oli unohtanut kylässä käydessään pokkarin samaiselle hattuhyllylle. Mosse oli pudottanut taskukirjan lähellä olevaan hiekkalaatikkoonsa ja silpunnut sen sivut paskapaperiksi. Teoksen nimi oli Vihan psykologia.

Kun Mosselta leikattiin pallit, eläinlääkäri ei meinannut saada sitä millään taltutetuksi. Operaation jälkeen tohtori kantoi syliini velton karvakasan ja totesi: "Noin pontevaa kissaa en ole tavannutkaan. Älä ihmettele, jos se nukkuu pitkään, jouduttiin pikittämään aikamoinen satsi nukutusainetta ennen kuin poika tokeni." Työnsin Mossen turvaan farkkutakkini alle, josta kuului heti vaimea ulvaisu.

Toinen yhtä suuri persoona oli vuosia myöhemmin lahjaksi saatu, kilpikonnakuvioinen Nancy. Kilpikonnakuvio tarkoittaa mustapunavalkoista väritystä, joka periytyy ainoastaan nartulta nartulle. Nancy oli siis tyttö ja sen lahjoittaja entinen tyttöystäväni, joka oli nimennyt kissan Sex Pistols -yhtyeen Sid Viciousin rakkaan, Nancy Spungenin mukaan. Nimivalintaan sisältyi siis pientä rivien välistä piruilua. Onneksi kissani tarina ei päättynyt yhtä tuhoisasti kuin sen esikuvan. Tarinasta enemmän kiinnostuneet voivat tutustua alkuperäisten Sidin ja Nancyn kohtalokkaisiin vaiheisiin netissä.

Nancyn ollessa vielä pentu kuljetin sitä kaikkialle farkkutakin sisätaskussa, mistä välillemme kasvoi mitä suurin luottamus. Kerrankin otin sen mukaan työpaikalleni, jonne minut oli häthätää hälytetty keskellä sunnuntaipäivää. Nancy nukahti kirjoituspöydälleni käsikirjoituspinon päälle. Huoneeseen tullut päätoimittaja koputteli palaveeratessamme kissaa hajamielisesti lyijykynällä. Päiväuniltaan herätetty karvakerä tarrasi kynään oitis kynsillään ja hampaillaan. Pomo pelästyi perinpohjin. Se oli todistettavasti yksi harvoista kerroista, jolloin Seuran Heikki Parkkonen oli yli puoli minuuttia sanattomana. "Heka" oli luullut kissaa paperipainoksi.

Kiintymys ja huolenpito minun ja Nancyn välillä kasvoi niin suureksi, että enää ei erottanut, kumpi on huoltaja, kumpi huollettava. Sen lempipaikka öisin oli nukkua peiton päällä selällään jalkojeni välissä niin, etten pystynyt liikuttamaan alakroppaani, saati kääntymään kyljelleni. Nukahtamista häiritsi lisäksi Nancyn äänekäs kuorsaus. Tilanne helpottui ainoastaan, jos olin saanut yöllisiä naisvieraita. Silloin mustasukkainen Nancy majoittui yövieraan puolelle, kuorsasi, jos mahdollista vieläkin lujempaa tai asettautui tukevasti tämän mahan päälle ja tuijotti herkeämättä uutta tuttavuutta silmiin.

Kissoista ja koirista keskusteltaessa ihmisillä on usein ikävä tapa jakaa toisensa kissa- ja koiraihmisiin. Itse tulen toimeen niin kissojen kuin koirienkin kanssa. Tosielämässäkään ei ole kummoinenkaan konsti saada niitä viihtymään keskenään. Silti yksi huolenaihe nousee taas tänä vuonna esiin, yleisen ja yhtäläisen eläinrakkauden nimissä. Älkää ottako kesäkissaa! Jos kesäksi on pakko hankkia joku lemmikki, hommatkaa kesäheila.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit